Hello New York, Goodbye Maailma!

Maapallon kierroksemme viimeinen, muttei mitenkään vähäisin pysäkki, on New York. Olemme viettäneet matkamme viimeiset päivät ihmetellen tätä 24 tuntia vuorokaudessa elävää kaupunkia. Tarkemmin sanottuna olemme olleet Manhattanin -saarella, joka on New Yorkin keskus. Tämä Viialan kokoinen saari asuttaa uskomattomat yli 1,6 miljoonaa ihmistä, joita tuntuu tulleen tänne ihan jokaisesta maailmankolkasta. Täten myös me maailmanmatkaajat olemme sopeutuneet hyvin mukaan New Yorkin (Manhattanin) sykkeeseen.

Mielestäni Manhattanin merkitystä ja hektisyyttä kuvaa hyvin suosikki elektroniikkamerkkini Apple. Suomessakin lienee jo hehkutettu uutta iPadia, joka tuli tämän kuun alussa myyntiin täällä Amerikan ihmemaassa. No, se on täällä edelleen tosi kova juttu, kuten on Applekin (mikä Nokia?). Pelkästään Manhattanilla on neljä Apple-kauppaa! Ja ainakin 5th Avenuella sijaitseva iso myymälä on auki 24 tuntia vuorokaudessa, siis joka päivä ja kokoajan! Ja nyt puhutaan elektroniikkatuotteista eikä mistään Hesburgerista.

Apple-kauppojen lisäksi Manhattanilla ja sen välittömässä läheisyydessä sijaitsee kaikki New Yorkin tunnetuimmat nähtävyydet. Me vierailimme viime viikon lopulla Empire State Buildingissa sekä kävimme tutkimassa tätä ihmeellistä saarta vesiltä käsin. Vaikka nähtävää molemmissa edellä mainituissa riitti, eivät ns. turistinähtävyydet tai eri paikkojen must-see-paikat oikein enää säväytä. Kirjoitinkin tästä samasta asiasta jo Australiassa, mutta asia, joka yhdistää kaikkia maailman turistinähtävyyksiä ja must-see-paikkoja ovat ainoastaan turistit. Ja heissä ei loppujen lopuksi ole kovin paljon nähtävää! Itseasiassa lauma toinen toisiaan seuraavia, yleensä lihavia länsimaalaisia, on aikas ärsyttävä. Paljon enemmän saa irti tallattujen polkujen ulkopuolelta ja kurkkaamalla kartoittamattoman kulman taakse. Sanon tämän yhtään kuitenkaan vähättelemättä Empire State Buildingia tai Vapaudenpatsasta.

Kiitokset muuten Eevalle hotellisuosituksesta! Hotelli 31 on hoitanut mainiosti majoituslaitoksen tehtävät. Lähimaastosta löytyy niin ravintoloita kuin nähtävääkin ja huonehinnat ovat Manhattanin hintatasoon nähden kohtuullisia. New Yorkin silhuetin nähdessään ymmärtää jokaisen neliön olevan arvossaan, joten huonekoon voisi todeta olevan kompakti. Koska parin viimeisen päivän sateet valitettavasti kastelivat loput New Yorkiin tutustumissuunnitelmat, olemme jo päättäneet tulla tänne uudestaan! Mukaan pitää vain muistaa ottaa enemmän rahaa, kuin mitä neljä kuukautta reissanneilla tallaajilla tällä kertaa oli kukkaron pohjalla jäljellä. Onneksi kaupunki on vain 8 tunnin (suoran) lentomatkan päässä Helsingistä, joten enemmin tai myöhemmin palaamme Isoon Omenaan. Samaan reissuun saa halutessaan mahdutettua myös Amerikan ihmemaan pääkaupungin Washingtonin, jonne täältä Omenasta pääsee bussilla tai junalla muutamassa tunnissa.

---

Todennäköisesti tämä on viimeinen blogikirjoituksemme, joten nyt on aika vastata klassiseen kysymykseen, jonka uskomme monia askarruttavan: "Mikä oli matkamme paras paikka?" Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta. Riippuu siitä, mitä paikalta haluaa. Me emme ole nähneet kuin pienen siivun maailmasta tällä matkallamme, mutta sen kokemuksen perusteella voimme suositella seuraavia kohteita, riippuen siitä, mitä haluat.

Jos haluat...
a. tehdä edullisia vaateostoksia, valitse Aasia
b. lomailla halvalla, valitse Indokiina (esim. Vietnam)
c. testata kuinka paljon siedät hikoilua, katukaupustelua, huijausyrityksiä ja liikennettä, valitse mikä tahansa Aasian suurkaupunki
d. positiivista elämänasennetta, valitse Australia
e. surffata ja joogata, valitse Byron Bay
f. hyviä viinejä, valitse Mclaren Vale
g. leppoisalle kaupunkilomalle, valitse Melbourne
h. rentoutua hiljaisuuden keskellä merestä ja auringosta nauttien, valitse Fiji
i. snorklata ja sukeltaa kirkkaissa vesissä, valitse Fiji tai Aruba
j. syödä paljon ja päästä helpolla, valitse all-inclusive -paketti mistä vain
k. tehdä edullisia merkkivaateostoksia, valitse Yhdysvaltojen outletit
l. drive-in elämää, valitse Yhdysvallat (mm. ravintola, apteekki, pesula, käteisautomaatti jne.)
m. juhlia ja bailata, juhlia ja bailata, valitse Las Vegas tai Miami
n. mennä 24/7, valitse New York
o. matkustaa hyvällä lentoyhtiöllä, jää kotiin!

- Jarkko & Susanna

PS. Me vetoamme elintarvikealalla työskenteleviin ihmisiin ja alan yrityksiin, että laskisivat lakko- ja työsulkukirveensä ja palaisivat normaaliin päiväjärjestykseen mahdollisimman pian! Maailmassa on suurempiakin ongelmia kuin edellä mainituilla tällä hetkellä käsillä oleva. Sopikaa jo riitanne aikuiset ihmiset! Meillä on ikävä ruisleipää ja kaikkea muuta laadukasta, suomalaista ruokaa!

Yksi rantatalo Key Westistä, kiitos

Aurinko paistaa aina, ihmiset liikkuvat vain rullaluistimilla ja avoautoilla, ja kauniit ihmiset makaavat päivät rannalla ja juhlivat sekä illat että yöt. Mikä paikka on kyseessä?

Miami Beach tietenkin!

Myönnettäköön kuitenkin, että kuva, joka esimerkiksi tv:n välitykselle meille pohjolan asukeille välityy on hieman värittynyt. Kyllä Miami Beachilta voi helposti bongata myös stereotyyppisen jenkin, joka hädintuskin mahtuu istumaan rantatuoliinsa, koska rakastaa liikaa ruokaa. Ja kyllä kaduilla voi liikkua ihan tavallisellakin autolla tai ihan vain kävellenkin. Ja ainakin minä näin useitakin pilviä taivaalla.

Vaalean hiekan peittämää rantaa löytyy kilometritolkulla, joten rannalle mahtuu monenmoista tallaajaa. Itse laskeskelin yhtenä päivänä kuinka monet silikonirinnat näin ja kuinka monta takamusta, joita peitti vain pienen pienet stringit. Huh, menin laskuissa sekaisin.

Majoituimme South Beachilla, Ocean Drivella sijaitsevassa Winterhaven -hotelissa. Hotelli oli kohtuuhintainen ja sijainti erinomainen. Rannalle oli alle minuutin kävelymatka. Lisäksi hintaan kuului aamiainen ja rantatuolit. Suosittelen lämpimästi, mikäli haluat majoittua hieman edullisemmin ja kattopoolit eivät ole sinulle välttämättömyys. Muista ottaa kuitenkin korvatulpat mukaan, sillä Miami Beach ei nuku koskaan!

Ocean Drive näyttää juuri sellaiselta palmujen reunustamalta rantakadulta monine kahviloineen, ravintoloineen, yökerhoineen ja hotelleineen, jollaisena monet Miami Beachin mielessään näkevät. Katu sykkii elämää, jossa ei murheita muistella ja huolta huomisesta ei ole. Vinkki: mojitot ovat erinomaisia lähes jokaisessa ravintolassa.

Miami Beach teki meihin vaikutuksen ja se on loistava paikka, kun haluaa vaihtaa vapaalle ja nauttia elämän sykkeestä. Hiljaisuutta ja rauhaa kaipaavalle lomailijalle Miami Beach ei ole oikea paikka.

Letkeyttä ja rentoutta sen sijaan tarjoaa huomattavasti enemmän Key West. Key West on Yhdysvaltojen eteläisin paikka mantereella ja ehdottomasti vierailun arvoinen! teimme Key Westiin päiväreissun (tosin yksi päivä osoittautui liian lyhyeksi ajaksi). Matka Key Westiin on vähintään yhtä hieno kuin itse kaupunki. Monin paikoin meri ympäröi ajomatkaa ja tuntuu kuin tie kulkisi keskellä merta. Näkymät ovat huikeat. Mikäli olet tienpäällä auringonlaskun aikaan, kannattaa sitä pysähtyä katsomaan. Näkemämme auringonlasku oli yksi matkamme kauneimpia. Olen monta kertaa maailmanympärimatkamme aikana miettinyt, mikä vierailemistamme paikoista voisi olla sellainen, jossa voisin asua. Tähän mennessä sellaista ei ole tullut vastaan. Key Westissä minulle tuli kuitenkin ensimmäistä kertaa tunne, että siellä voisin asua osa-aikaisesti. Kaupungin ilmapiirissä on jotain samanlaista leppoisuutta kuin australialaisten elämänasenteessa. Asukkaita on vain reilu 20 000 ja ilmasto on subtrooppinen. Suurin osa asukkaista näyttää asuvan mukavasti ja tilavasti rantataloissaan. Aivan kuten Miami Bechillä, täälläkään eivät huolet tunnu ihmisiä painavan. Täydellistä. Täältä haluaisin yhden Beach Housen kevätkäyttöön - Jarkkooooo...ostathan meille yhden rantatalon Key Westistä, kiitos. Ihanaa!

Keski- ja loppukesän voisinkin sitten olla mielihyvin Suomessa, sillä Key Westin voimakkaat tuulet, helteet ja trombit sateineen (sademäärä heinä-lokakuussa on yli 100 cm, mikä on 1,5 kertaa enemmän kuin Suomessa koko vuoden aikana satava sademäärä) eivät meikäläistä kiinnosta.

Tähän mennessä, Jarkon sanoja lainatakseni, Amerikan ihmemaassa sykähdyttävin ja meille sopivin osavaltio on ollut Florida. Olemme huomanneet, että ajalla ei ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa miten mukavaksi jonkin paikan kokee tai ei koe. Vaikka vietimme Kaliforniassa, Nevadassa ja Texasissa pidemmän ajan kuin Floridassa, on viimeksi mainittu silti mielestäni sijalla yksi. Aivan kuten ihmisten välisissä kohtaamisissa, myös uusiin paikkoihin saavuttaessa ensivaikutelmalla on valtava merkitys.

Pian tiedämme, millaisen vaikutelman matkamme viimeinen stoppi, New York, meille antaa.

-Susanna

P.s. Picasassa on jälleen uutta nähtävää.

Mummojen kanssa Karibialla

Palasimme maanantaina Amerikan ihmemaahan reilun viikon mittaisen Karibian-risteilyn päätteeksi. Löysimme syksyllä matkareittimme tähän vaiheeseen (Panama-USA) sopivan risteilyvaihtoehdon Royal Caribbean Cruisesilta. Koska tämän all-inclusive-risteilyn hinta oli lähes sama kuin lentolippujen, oli päätös laivamatkasta melko helppo tehdä. Panaman Colonista lähtenyt laivamme Enchantment of the Seas seilasi kahdeksan päivän aikana Costa Rican, Kolumbian ja Aruban kautta Floridan Fort Laurendaleen.

Mikä sitten erottaa Karibian risteilyn kotoisammasta Ruotsin risteilystä? No, ensinnäkin laivat. Vaikka monet Royal Caribbeanin laivoista ovat Suomessa valmistettuja, ovat ne paljon kotoisia sillipurkkeja suurempia. Suurempi koko mahdollistaa monipuolisemmat aktiviteettit ja tietysti suuremman matkustajamäärän. Risteilyt myös kestävät usein pidempään kuin 24 tuntia. Jotta kokoaikaa ei tarvitsisi viettää laivalla, pysähtyvät laivat päivän parin välein valikoituihin satamiin. Ja koska sijaintina on Karibia, ovat satamat yleensä eksoottisia rantakyliä/-kaupunkeja ja sää on mukavan aurinkoinen. Lisäksi erottavia tekijöitä ovat ruuan ja eläkeläisten hervoton määrä!

Jos Panaman all-inclusivessa oli ruokaa ja juomaa reilusti tarjolla, niin Karibian risteilyllä all-inclusiveruokailu sai ihan uuden merkityksen. Kopioin alle ristelymme viimeisen päivän ruokailuohjelman.

06.30 - 07.30 ("early bird" kahvittelut)
07.00 - 11.00 (aamupala)
11.00 - 18.30 (pizzaa, hampurilaisia ja hodareita)
12.00 - 15.00 (buffet-lounas)
12.30 - 14.00 (grillausta altaalla)
15.00 - 17.00 (iltapäiväkahvit)
18.00 - 22.00 (a la carte illallinen)
18.30 - 21.00 (buffet-illallinen)
22.30 - 02.00 ("late-night snacks")

Kaiken lisäksi tarjolla oleva ruoka on hyvää ja erittäin monipuolista! Toisin kuin Panamassa, esimerkiksi salaattilounaan nauttiminen on mahdollista ja aamupalalla on jopa maitoa tarjolla. Buffet-illallisen lisäksi joka ilta on mahdollista syödä a la cartessa, mutta hyödynsimme tätä mahdollisuutta ainoastaan yhtenä iltana. A la carte ruoka oli ihan kohtuullista, mutta buffetin tarjoama valinnanvapaus niin ruoissa kuin ruokailuajoissa vei voiton suurimpana osana illoista.

Vaikka Ruotsin risteillyilläkin enemmistö matkustajista alkaa olla harmaita panttereita, niin Karibialla voisi luulla näiden vallaneen laivan! Nämä risteily-yhtiöt ovat todellakin löytyneet tiensä eläkeläisten to-do-listoille ja pankkitileille. Risteilyillä pantterit polttavat vuosien varsilla kerrytettyä omaisuutta sellaista tahtia, että seuraavia sukupolvia varmasti hirvittää. Hienojen frakkeissa nautittujen illallisten lisäksi rahaa voi kuluttaa erinäisiin aktiviteetteihin, koruihin, taiteeseen, parfuumeihin, alkoholiin ja tietysti uusiin risteilyihin! En sinänsä näe mitään pahaa matkojen järjestämisessä eläkeläisille, mutta pieni rahastuksen maku itselle kokonaisuudesta jäi. Sinänsä oli hienoa huomata, että parit jututtamamme eläkeläisparit olivat vierailleet myös Suomessa - risteilyllä tietenkin!

Jos hyvä ruoka, palvelu ja eksoottisiin uusiin maihin tutustuminen risteilijän näkökulmasta kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti harkitsemaan vastaanvanlaista reissua! Reissut lähtevät usein Floridasta (Fort Laurendale/Miami) ja kestävät muutamasta päivästä yli viikkoon. Pidempiäkin reissuja saa usein alle 500 dollarilla per henkilö. Hintaan sisältyy kaikki ruuat ja alkoholittomia juomia. Jos valitsee jonkun uusimmista laivoista, kuten pari kolme viimeisintä Suomessa valmistettua of the Seas -laivaa, ei maksuton tekeminen lopu kesken. Laivoilla on kaikkea teattereista ja jääradoista aina surffaussimulaattoriin ja kiipeilyseinään. Kannattaa kuitenkin huomioida, että kaikki alkoholijuomat, retket, hoidot ja palvelut, kuten internet-yhteys, ovat maksullisia. Amerikkalainen yritys osaa kyllä kadehdittavan hyvin laskea, paljonko sinulle pitää antaa "ilmaista" jotain, että päädyt kuluttamaan halutun summan.

Alla vielä yhden päivän kokemuksiin perustuvat kommentit risteilyllä vierailemistamme maista:

Costa Rica. Panaman naapuri, mutta huomattavasti kehittyneempi ja jotenkin mukavamman oloinen maa. Tiesitkö, että Costa Rica oli vuoden 2009 Happy Planet -indexin mukaan maailman ykkönen? En tiennyt minäkään ennen reissua. Omakohtaisen kokemuksen perusteella Costa Rica on hyvin luonnonläheinen maa. Maa on pääosin sademetsien peittämä, joten luonto on läsnä kaikkialla. Parhaat rantakohteet löytyvät ilmeisesti Tyynenmeren puoleiselta rannikolta. Hintataso on amerikkailaisten eläkeläisten ansiosta naapurimaita korkeampi. Me vierailimme pysähdyksemme aikana Dolen banaaniviljelmillä. Oli mielenkiintoista nähdä, kuinka kotoisilta hedelmäososatoilta löytyvät banaanit on jalostettu ja kasvatettu sekä kuinka totista ja vaativaa maanviljelybisnestä banaanintuotanto todella on! Surullista kuviossa on, että kansainväliset suuryritykset omistavat maat, jota paikalliset sitten viljelevät. Dole pitää kyllä huolta työntekijöistään, mutta eipä ole vaikea arvata, mihin tuotot oikeasti menevät. Banaanit olivat paikanpäällä nautittuna maukkaita ja Costa Ricaan voisimme palata uudemmankin kerran.

Kolumbia. Kolumbiasta meille jäi melko valju kuva. Pysähdyimme sekä Cartagenan isommassa että Santa Martan pienemmässä kaupungissa. Edellinen muistutti lähinnä Aasian hikisiä suurkaupunkeja ja jälkimmäinen oli aika mitään sanomaton pieni rantakaupunki. No, kahvi Kolumbiassa oli kuitenkin loistavaa (kuten Costa Ricassakin)!

Aruba. Tämä pieni Hollannille kuuluva saari teki meihin erittäin hyvän vaikutuksen! Liekö syy ollut todella hieno sää, mahtava snorklausreissu toisen maailmansodan aikaiselle hylylle vai saaren leppoisa tunnelma, mutta Aruballe voisi matkustaa uudelleenkin. Saarella puhutaan hollannin lisäksi englantia, espanjaa ja paikallista papiamentoa. Merivesi oli ehkä vielä Fijilläkin nähtyä kirkkaampaa ja rannan hotellirivistöistä sekä Hollannin siirtomaaisännyydestä voi päätellä, että saarelle on helppo päästä. Oiva vaihtoehto chillailu-aktiivi-vesiurheilu-sukelluslomakohteeksi.


- Jarkko

PS. Mielenkiinnolla ja jännityksellä seuraamme Islannin tulivuoriepisodia ja sen mahdollista vaikutusta paluulentoomme. Tähän mennessä olemme onnistuneesta ja onnekkaasti pystyneet väistämään Chilen maanjäristyksen aiheuttaman tsunamin, Fijille iskeneen neljännen luokan hurrikaanin ja Los Angelesin maanjäristyksen. Toivotaan puuta koputtaen, ettei tästä tulivuoriepisodistakaan tule estettä matkanteollemme, sen verran on jo ruisleipää ikävä!

Maailman makeinta ananasta

"Olen hieman kateellinen, kun menette Panamaan. Olen aina halunnut nähdä Panaman banaaniviljelmät."

Näin sanoi eräs ystäväni kun kerroin, että matkamme seuraava etappi on Panama. Panama ei ole kuitenkaan näyttäytynyt meille banaaniplantaasien tai sademetsien muodossa. Ei. Olemme viettäneet viikon All Inclusive -hotelli Royal Decameronen turistikuplassa nauttien kaikesta hintaan kuuluvasta, etenkin uima-altaista sekä hyvästä ruuasta ja juomasta. Tämän valinnan teimme tietoisesti ja laiskoittelu on ollut kivaa! On mukavaa vaihtelua kun ei tarvitse suunnitella, mitä huomenna tehtäisiin ja miltä aikataulu näyttää. Tosin samanlaista rentouden tilaa täällä on vaikea saavuttaa kuin Fijillä, sillä ympärillä on jatkuva hälinä. Hotellin ollessa täynnä, on hotellin alueella ihmisiä yli 1500. Fijillä yhdessä resortissa oli keskimäärin 10 henkilöä kerralla.

Joten: Panamasta sinällään minulla ei ole juuri kerrottavaa, mutta sen sijaan panamalaisesta All Inclusive -hotellialueesta kylläkin. All Inclusivehan tarkoittaa, että voit nauttia rajattomasti ruokaa, kaikkia juomia ja käyttää suurinta osaa aktiviteeteista eikä sinulta laskuteta kuin huoneen hinta/vrk. Tässä tapauksessa muutamia kymmeniä euroja/vrk/huone.

Ruoka. Sitä riittää. Alueella on kahdeksan teemaravintolaa, kaksi buffet-ravintolaa ja useita baareja, allasbaarit mukaanlukien. Ruokaa on saatavilla seuraavina ajankohtina:

7.00 - 11.00 (aamupala)
12.00 - 16.30 (lounas ja ip-snack)
18.15 - 22.30 (illallinen)
23.00 - 02.00 (yöpala)

Vaikka syötävää on saatavilla lähes kellon ympäri, meillä on monta kertaa ollut nälkä klo 11.15. Tietenkin. Sehän on ainoita kellonaikoja kun tarjolla on ainoastaan juotavaa.

Uima-altaat. Hotellimme on aivan meren rannalla, mutta kumpikaan ei ole kertaakaan käynyt meressä uimassa. Merkittävin syy on varmasti alueen 10 uima-allasta. Toinen keskeinen syy on, että meri täällä ei ole kutsuva. Näkymä rannalta ei ole turkoosina välkehtivä, kristallinkirkas vesi ja vitivalkoinen hiekka. Päinvastoin.

Parempi siis pysyä turvallisesti turistikuplan sisällä ja käyttää uima-altaita. Sää uimiselle on suotuisa joka päivä. Lämpötila hipoo + 40 astetta oli taivas selkeä tai ei. On kuitenkin hyvä muistaa, että kosteusprosentti on täällä aivan toista luokkaa kuin Suomessa. Eli lämpötila ei tunnu niin tuskaisen kuumalta kuin se äkkiseltään saattaa kuulostaa.

Aktiviteetit. Tennistä, golfia, banaaniveneajelua, melontaa, vetovarjoliitoa, salsaa ja niin edelleen. Täällä loman voi viettää makoilun sijaan myös aktiivisesti. Tosin on hyvä muistaa, että näitä aktiviteetteja voi haluta käyttää yli tuhat muutakin ihmistä juuri kun itse olit suunnitellut tekeväsi jotain. Hotelli tarjoaa myös erilaisia retkiä lähiympäristöön. Mutta mehän ei retkille osallistuta. Siellähän saattaa vahingossa törmätä johonkuhun paikalliseen ja turistikupla voi rikkoutua!

Summa summarum. Tämä kohde on ollut meille hyvä hengähdystauko melko hektisen Amerikan kierroksemme jälkeen. Mutta: en tulisi uudelleen. Tämä muistuttaa liikaa stereotyyppisen pakettimatkan lomakohdetta. Aurinkomatkat tarjoaa tänne matkoja ja sen kyllä huomaa. Yhtään suomalaista alueella ei tunnu meidän lisäksemme juuri nyt olevan, mutta baarimikot muistuttavat meitä siitä, että suomalaisia pakettimatkaajia täällä on ollut, ja paljon. Numerot, tervehdykset ja juomien nimet luonnistuvat helposti baarimikolta - suomeksi.

"Tyttöjen perinteinen viikonloppumatka Panamaan." Toimii. "Ihana ja rauhaisa kuherteluloma kahdelle". Ei toimi.

Mieleenpainuvinta tässä viikossa? Ananas. Panamalainen ananas on ollut todella hyvää. Parasta, mitä olen ikinä syönyt. Väittäisin, että maailman makeinta.

-Susanna

Tex-ass vai Tex-kicks-ass?

Sanotaan, että amerikan ihmemaassa kaikki on niin suurta. Texas on mitä mainioin esimerkki amerikkalaisesta "suuruudesta". Texas on niin pinta-alaltaan (696 241 km2, kaksi kertaa Suomen kokoinen) kuin väkiluvultaankin (22 859 968 asukasta) Yhdysvaltain toiseksi suurin osavaltio. Täällä kaikki todellakin on suurta: ihmiset, autot, valtatiet, bisnekset, ruoka-annokset ja ongelmat. Ainoastaan liikenneruuhkat tuntuivat olevan Los Angelesissa vieläkin suuremmat.

Saimme tutustua viikon ajan Texasin ehkä kuuluisampaan kaupunkiin Dallasiin ja sen lähiympäristöön edellisestä postauksesta tuttujen Jannen ja Diannan opastuksella. Majoitus Grand Prairien omakotitaloalueella oli kuuden tähden luokkaa ja täytyy taas mainita, että Dallas matkakohteena avautui jälleen huomattavasti paremmin, kun pääsi tutkimaan paikkaa paikallisesta perspektiivistä!

Millainen paikka tämä Dallas sitten oikein on? Tekemistä Dallasin alueella riittää, onhan Dallas-Fort Worthin metropolialue yksi Yhdysvaltain suurimmista. Tarvitset kuitenkin auton, koska välimatkat ovat todella pitkiä. Urheiluhullut viihtyvät alueella, sillä paikallinen joukkue pelaa kaikissa USA:n suosituimmissa lajeissa (jääkiekko, koripallo, baseball, amerikkalainen jalkapallo) maan pääsarjassa. Me pääsimme todistamaan, kun Dallas Stars löylytti kotiareenallaan San Jose Sharksia luvuin 5-1! Urheilutekemisen lisäksi alueelta löytyy Six Flags -ketjun huvipuisto, paljon erilaisia ostoskeskuksia ja kuuleman mukaan Dallasin yöelämä (varsinkin kesällä) on erittäin vilkasta. Ruoka täällä on erinomaisen maukasta ja annokset meikäläisen makuun sopivan tuhteja.

Hieman hämäävästä otsikoinnista huolimatta Texasin tutustumisemme rajoittui tällä erää ainoastaan Dallasin alueen tutkailuun ja hyvä niin. Akut on nyt ladattu matkamme seuraavaa etappia, Panamaa, varten. Odotettavissa on jälleen erittäin trooppiset pari viikkoa, kun otetaan huomioon, että Panamasta matka jatkuu reilun viikon mittaiselle Karibian risteilylle. Amerikan ihmemaahan palaamme jälleen huhtikuun puolenvälin jälkeen.

Kiitos isännälle ja emännälle mahtavasta Dallas-viikosta ja tervetuloa kesällä Helsinkiin! Ja mitä provosoivahkoon otsikon kysymykseen tulee, sanoisin, että jälkimmäinen vaihtoehto vie voiton.

- Jarkko

PS. Meille selvisi täällä Texasissa, että kotoisien markettien hyllyillä myytävä texmex on todellisuudessa lyhenne sanoista Texas Mexican (food). Eli tiedoksi kaikille niille kotikokeille, jotka kädet syyhyten siellä vääntävät tacoja ja tortilloja lauantai-illan ratoksi, että aito meksikolainen ruoka on teille ihan liian aitoa! Tämä jenkkiversio on siloiteltu valkoisenmiehen makuun sopivaksi­.

California dreamin'

Amerikan ihmemaa avautui Fijiltä saapuneille maailmantallaajille keskiviikkona 11.3. Tuntui hassulta lähteä Nadista torstai-iltana lennolle, joka saapui päämääräänsä Los Angelesiin saman päivän aamuna (edelleen siis torstai). Kelloja siirrettiin rapiat 21 tuntia taaksepäin. Ihmemaa toivotti tallaajat valokuvauksen, sormenjälkitunnistuksen ja kevyen haastattelun jälkeen peremmälle. Vaaleat kutrimme ja "häämatka" -kortti vältti meidät matkatavaroiden läpivalaisulta, jossa Fijiltä jemmattu Kava-jauho olisi saattanut aiheuttaa kummastusta rajaseriffien keskuudessa.

Jo lentokoneesta oli nähtävissä, että Los Angeles on hieman suurempi pitäjä kuin esimerkiksi Viialan kauppala, mutta todellisuus valkeni vasta, kun pääsimme vuokra-Nissanillamme tutustumaan Losin liikenteeseen. Jos Los Angelesista täytyy mainita parhaiten mieleenjäänyt asia, niin armottomat liikenneruuhkat on minun valintani. Parhaana esimerkkinä oli myöhempi siirtymämme Newport Beachilta Santa Barbaraan, joka navigaattorin mukaan oli kahden tunnin reissu, mutta parhaaseen iltapäiväruuhka-aikaan matkaan kului mukavat viisi ja puoli tuntia! No, pitäähän kaupungissa majaansa myös se kuuluisa elokuvateollisuus, jonka ympärille on rakennettu vaikka kuinka paljon nähtävää.

LA:sta matkasimme muutamaksi päiväksi Amerikan ihmemaan ehkä ihmeellisimpään paikkaan, nimittäin Las Vegasiin. Vegas on maailma minikoossa, koska sieltä löytyy kaikkea aina Eiffel-tornista ja Vapaudenpatsaasta pyramideihin. Kuvat kertokoon enemmän kuin nämä muutamat rivit. Ehkä yhteenvetona Vegasista voisin todeta, että se on loistava paikka pelaamiseen ja juhlimiseen sekä poika- ja tyttöporukoille, muttei ehkä niinkään pariskuntien ykköslomaspotti.

Vegasista reissumme eteni roadtripin omaisesti ensin LA:n eteläpuolelle, tv:stä tuttuun Orange Countyyn ja alueen keskukseen Newport Beachille. OC:sta nousimme muutaman päivän aikana Highway 1:stä pitkin Santa Cruziin. Ykköstie on maisemiltaan aivan huikea! Meidän arviomme mukaan kuuluisa Great Ocean Road ei pärjää tälle pätkälle, koska toisin kuin Australiassa, Kalifornian näköalatiellä meri oikeasti näkyy suurimman osan matkasta. Noin puolivälissä ykköstietä on alueen kuuluisin nähtävyys Hearst Castle. Jos olet Euroopassa vähänkään linnoja nähnyt, niin kyseisen paikan voi ohittaa ihan hyvillä mielin.

Varsinaisen roadtripin päätöspaikka, Santa Cruz, on todella mukava pikkukaupunki, joka etäisesti muistutti Australian rantakaupunkeja. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen! Fijillä tapaamamme paikallinen palomiespariskunta (tarkennuksena: Firefighters in English, siis mies ja nainen) tarjosi meille yösijan beachhousessaan. Oli todella mukava yöpyä oikeassa "kodissa" tuhruisten motellien jälkeen.  Kokkailujen ja pyykinpesun lisäksi pääsimme kokeilemaan pariskunnan poreallasta. Takapihalle sijoitettu jakuzzi muistutti kotoista paljua, mutta tämä amerikan serkku oli varustettu värivaloilla ja poppikoneella. Semisti bordellimeininkiä, ehkä..

Santa Cruzista suuntasimme yliopistokaupunki Berkeleyn kautta Kalifornian viinialueista vähemmän tunnetulle, eli Sonoma Valleyn alueelle. Ero australialaisen ja amerikkalaisen viinitilakulttuurin välillä selvisi heti: jos et aio maksaa maisteluista, maistelet vain kuraa tai joudut kuuntelemaan omistajien avautumista viinimakusi kehittymättömyydestä. Ehkä osuimme Sonomassa väärille plantaaseille (kiitos Lonely Planet!) tai sitten meillä vaan kävi huono säkä, mutta huono maku alueesta jäi. Tai sanotaanko katkerahko pinot noir...

No, no worries. Matka jatkuu. Mäkisten akateemikkoperhe oli seuraavaksi luvannut majoittaa meidät Stanfordin yliopistoalueella, joten suuntasimme Golden Gate sillan kautta ja SF:n läpi Piilaakson sydämeen. Kiitos paljon teille Elina ja Iiro majoituksesta, muonituksesta ja amerikkalaisen yhteiskunnan koho- ja kipukohtien ruotimisesta. Ja terveiset Salmalle! Vaikkemme aikataulusyistä ehtineetkään tutustumaan Googlen ja Facebookin kaltaisten teknojättien residensseihin, jätti Stanfordin alue todella mielyttävän kuvan puistomaisella olemuksellaan ja kovin ei-amerikkalaisella rauhallisuudella.  Amerikkalainen työntekokulttuuri taasen paikallisesta näkökulmasta kuultuna, onkin asia, johon suhtautuminen aiheuttaa todella ristiriitaisia tuntemuksia.

Tour de Kalifornia huipentui San Franciscossa vietettyyn paripäiväiseen. Tässä kohtaa seuraamme liittyi serkkuni Janne kihlattunsa Diannan kanssa. J & D olivat järjestäneet meille perjantai päivälle limusiinikierroksen Kalifornian kuuluisammalle viinialueelle, eli Napa Valleyhin. Oli kyllä suhteellisen tyylikästä ajella periameikkalaisella limolla tilalta toiselle, Jamesin pitäessä juomavaraston viileänä. Johtuiko sitten limosta, tarjoiluista vai niistä viinitiloista, mutta Napa Valley ei jättänyt ketään kylmäksi. Ja ne viinit, hyviä oli.

Janne on vanha San Franciscon kävijä, joten hänen opastuksellaan tutustuimme viikonlopun aikana tähän Twin Peaksin, Golden Gaten, Alcatrazin, Pier 39:n ja monen muun maailmankuulun nähtävyyden kaupunkiin. San Franciscon visiitti huipentui rapufestailuun (kuuleman mukaan) SF:n parhaassa rapuravintolassa. En ole aiemmin juurikaan rapuja syönyt, joten kokemus ja maku olivat elämäni parhaat! Mutta myös huomattavasti kokeneempien ravunsyöjien, Jannen ja Diannan, mukaan maku oli viimeisen päälle kohdallaan.

- Jarkko

PS. Lisäsimme kuvia Kalifornian turneelta sekä Texasista Picasaan. Kirjallista tunnelmointia tv:stä tutun Ewingien perheen kotikaupungista tulossa piakkoin.

Bula! - Tervetuloa paratiisiin!

Otteita matkapäiväkirjastamme Fijiltä.

Päivä 1 (3.3.)

Herätys 5.45. Väsyttää. Mutta pakko nousta, sillä saarihyppely Bula-passeillamme alkaa tänään. Bussi hakee meidät hostelliltamme Nadista, joka sijaitsee Fijin pääsaarella, Viti Levussa. Tie muistuttaa kärrypolkua. Päällyste on vanhentunut ja nähnyt parhaat päivänsä 10 vuotta sitten. Joskus bussimme on ollut hieno: automaattivaihteet ja peltinen katto. Muissa näkemissämme busseissa ei joko ole kattoa ollenkaan tai se on tehty bambusta. Automaattivaihteet ovat kuitenkin myös nähneet parhaat päivänsä 10 vuotta sitten ja matkanteko on nykivää ja pomppivaa. Mutta se ei haittaa, sillä matka satamaan ei ole pitkä.

Satamassa saamme Bula-passimme, jotka oikeuttavat meidät kiertämään 7 päivän ajan Yasawa-saaria. Ostamme satamasta vielä 6-packin vettä ja hyppäämme kirkkaan keltaiseen katamaraaniin. Katamaraani kulkee joka päivä samaa reittiä, kiertäen koko Yasawa-saariston. Pois kyydistä saa hypätä minkä saaren kohdalla tahansa. Pisin matka on Nacula-saarelle (lähes 5 tuntia). Me olimme tehneet etukäteen ensimmäisen ja toisen yön varauksen Waya Lailai -saarelle, jonne on matkaa Nadista noin 2 tuntia.

"Next stop: Waya Lailai." No niin, ensimmäinen saari odottaa. Jippii!!! Hyppäämme katamaraanista tavaroidemme perässä pienen, perämoottorilla varustetun veneen pohjalle istumaan. Matkalla pylly kastuu. Kasvot kastuvat. En näe aurinkolasien läpi mitään. Selkä kastuu. Okei, kastun melkein kokonaan, meno on vauhdikasta. Olisi pitänyt vaihtaa bikinit päälle jo valmiiksi. Kuuma. Eikun: hiki!

Muutaman minuutin ajomatkan päästä saavumme perille. Rannassa meitä on vastassa joukko laulavia ja soittavia fijiläisiä leveästi hymyillen. Bula (= hei)! Tervetuloa paratiisiin. Hieraisen silmiäni, minä todella olen PARATIISISSA.
Vitivalkoinen hiekka, kristallinkirkas vesi, sininen ja pilvetön taivas, palmuja, riippumattoja, iloisia ihmisiä...onhan näitä toki nähty ennenkin, mutta ei tässä mittakaavassa. Thaimaan upeat lomasaaret kalpenevat tämän rinnalla. Helposti.

Majoitumme pienissä bambumajoissa, niin kuin fijiläiset itsekin tekevät. Buressa, kuten fijiläiset bambumajoja kutsuvat, on pieni wc ja niin sanottu suihku. Vettä tulee pikemminkin tiputtamalla kuin suihkuamalla. Ilmastoinnista huolehtii buren rakennustekniikka. Tuuli pääsee vaivatta kulkemaan seinien ja katon läpi. Silti on todella kuumaa ja kosteaa.

Saarella ei ole kuin yksi resortti ja yksi kylä. Resortti on 100 % kyläläisten omistama. Saarella ei ole teitä, ei pankkiautomaattia, ravintolaa (lukuunottamatta resortin omaa ravintolaa) ja maksuvälineenä käy vain käteinen. Sähköä on tarjolla muutama tunti vuorokaudessa ja suihkusta ei tule lämmintä vettä. Aamupala, lounas ja illallinen tarjoillaan ennalta määriteltyinä aikoina. Syömään mennään, kun rumpu kutsuu. Tämän lähemmäksi aitoa fijiläisyyttä on vaikea päästä.

Ensimmäinen iltamme päättyy perinteiseen, fijiläiseen kava-seremoniaan. Seremoniasta ei saa ottaa valokuvia ja se noudattaa tarkasti tiettyä kaavaa juomajärjestyksineen ja käden taputuksineen. Itse kava näyttää mielestäni lähinnä kuravedeltä ja maku on..hmm..hyvin maanläheinen. Kavan juomisen jälkeen kieltäni pistelee hassusti ja se tuntuu hieman puutuneelta, tunne menee kuitenkin pian ohi. Bula! Vinaka!

Ja sitten nukkumaan.

Päivä 2 (4.3.)

Köllötän 8,5 tuntia riippukeinussa palmujen katveessa. Katselen turkoosin ja sinisen väreissä välkehtivää merta lumoutuneena. Välillä otan päikkärit. Nousen ainoastaan syömään ja käymään wc:ssä. Aika tuntuu pysähtyneen. Aah! En olisi uskonut, että pystyn olemaan tekemättä yhtään mitään. Fijillä pystyn. Vaivatta.

Päivä 3 (5.3.)

Bumbum, bumbuti bum. Aamiasrumpu soi. Kello on seitsemän. Minä menen aamiaiselle, Jarkko ei jaksa. Jarkon pitäisi varmaan rentoutua päivisin enemmän riipputuolissa. Auringon nousu on sokaisevan kaunis.

Aamupäivällä teen itse rannerenkaan bambusta paikallisen käsityöläisnaisen opastamana. Helppoa ja mukavaa! En tiennyt, että Jarkkossakin asuu käsityöläinen.

Puolilta päivin matkamme jatkuu Yasawa-saarten pohjoisimmalle saarelle (Nacula). Katamaraani poimii meidät keskeltä merta samasta pienestä Waya Lailain veneestä, johon se meidät pari päivää sitten jätti.

Kahden ja puolen tunnin päästä Nacula häämöttää ja hyppäämme jälleen katamaraanista pienempään veneeseen. Nyt en kastu. Rannassa meitä on jälleen vastassa rivi hymyileviä ja laulavia fijiläisiä tuoreen, kylmän mehun kera. Ihanaa saada juotavaa, aurinko panee nimittäin jälleen parastaan.

Hieraisen taas silmiäni. Luulin, että olin jo ollut paratiisissa. Mutta ei. Täällä on vieläkin kauniimpaa. Tämä on paratiisi vielä isommalla p:llä. Miten se on mahdollista? Mistä voi tietää, milloin on kaikista kauneimmassa paikassa?

Päivä 4 (6.3.)

Loikoilen riippukeinussa. Kellun rantavedessä, joka on kuin linnunmaitoa. Snorklaan. Luen. Rentoudun. Nautin elämästä. Jarkko käy kalassa paikallisen kalastajan kanssa. Ja saa saaliiksi seuraavan päivän lounaamme!

Ruokapöydässä tutustumme californialaiseen pariskuntaan Alisoniin ja Patrickiin. Huipputyyppejä! Jo ensimmäisen keskustelun aikana saamme kutsun Alisonin Beach Houseen Santa Cruziin (lähellä San Franciscoa). Otamme kutsun vastaan hymyssä suin. Mehän olemme Californiassa jo viikon kuluttua.

Illalla opin fijiläisen bula-tanssin. Lupaan opettaa sen kaikille halukkaille Suomessa!

Päivä 5 (7.3.)

Sunnuntai. Kirkkoon siis. Täällä sitä ei voi jättää väliin. Kaikki käyvät kirkossa. Suurin uskontokunta Fijillä on metodismi, joten ei kun hyppy veneeseen ja kohti metodistikirkkoa.

Mutta sitten taas: Uin. Snorklaan. Makaan rantatuolissa (vaihtelu virkistää).

Iltapäivällä vaihdamme jälleen saarta. Emme olisi halunneet, mutta resorttimme Nacula-saarella on täynnä. Resortissa on tarjolla vain 6 bureta, joten kovin montaa ihmistä sinne ei edes kerralla mahdu. Ja se on sinänsä hyvä asia. Mutta meidän olisi pitänyt mahtua. Höh.

Saavumme uuteen resorttiimme Tavewa-saarelle. Ja nyt tiedän milloin on kaikista kauneimmassa paikassa. Se oli se edellinen. Nacula. On täälläkin palmuja ja valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä, mutta ei. Bure ei ole yhtä kaunis, sen sijainti ei ole yhtä hyvä ja täällä on enemmän hyttysiäkin. Eikä riippukeinutkaan ole rannalla. Ruoka on kuitenkin hyvää.

Kun on maistanut täydellistä kuka tyytyy enää hyvään?

Päivä 6 (8.3.)

Snorklaan. WAU. En ole koskaan nähnyt yhtä montaa, upeaa kalaa kerralla. Merivirta on niin voimakas, että hieman pelottaa, mutta ei auta. Pakko mennä. Se on sen arvoista.

Päivä 7 (9.3)

BUMBUMBUMBUM. Joojoo, tullaan tullaan. Aamiainen odottaa. Tarjolla on kaurapuuroa ja maitoa. Tulee kotoinen olo. Fijiläinen ruoka on ollut kummallisen kotoista koko ajan. Perunoita muusina ja keitettynä, porkkanoilla höystettyä lihakastiketta ja vaikka mitä muuta. Sen sijaan mereneläviä ja kookosta hyödynnetään saarilla yllättävän vähän, vaikka niitä on tarjolla käden ulottuvilla kaiken aikaa. Outoa.

Teeme retken Blue Lagoonille. Kyllä, se samanniminen leffa on kuvattu täällä. Laguuni on todella kaunis. Ja snorklauspaikkana se on yksi parhaista. Korallit välkehtivät sateenkaaren väreissä auringon paistaessa niihin ja Nemoa ei tarvitse kauaa etsiä! En malttaisi nousta vedestä pois. Mutta vene odottaa jo.

-- "Next (and last) stop: Nadi." Siis mitä. Mihin viikko katosi? Eikö aika pysähtynytkään täällä? Katamaraani saapuu Nadiin ja me sen mukana. Tosin jälleen monta kokemusta rikkaampana ja paratiisin nähneenä.

Jarkko, koska me tullaan takaisin tänne?

PS. Paratiisissa on aina myös käärmeensä. Sekin tuli meille molemmille selväksi. Vaara voi piillä vedessä, maalla tai ilmassa. Muista varoa erityisesti vesijohto- ja sadevettä sekä hyttysiä.

-Susanna

Välillä on vaikea sanoin kuvailla mitä kaikkea täällä pallon toisella puolella koemme. Kuvinkin se on hieman haastavaa. Käy joka tapauksessa tsekkaamassa päivitetty Picasan kuva-albumimme ja kerro miltä näyttää.