California dreamin'

Amerikan ihmemaa avautui Fijiltä saapuneille maailmantallaajille keskiviikkona 11.3. Tuntui hassulta lähteä Nadista torstai-iltana lennolle, joka saapui päämääräänsä Los Angelesiin saman päivän aamuna (edelleen siis torstai). Kelloja siirrettiin rapiat 21 tuntia taaksepäin. Ihmemaa toivotti tallaajat valokuvauksen, sormenjälkitunnistuksen ja kevyen haastattelun jälkeen peremmälle. Vaaleat kutrimme ja "häämatka" -kortti vältti meidät matkatavaroiden läpivalaisulta, jossa Fijiltä jemmattu Kava-jauho olisi saattanut aiheuttaa kummastusta rajaseriffien keskuudessa.

Jo lentokoneesta oli nähtävissä, että Los Angeles on hieman suurempi pitäjä kuin esimerkiksi Viialan kauppala, mutta todellisuus valkeni vasta, kun pääsimme vuokra-Nissanillamme tutustumaan Losin liikenteeseen. Jos Los Angelesista täytyy mainita parhaiten mieleenjäänyt asia, niin armottomat liikenneruuhkat on minun valintani. Parhaana esimerkkinä oli myöhempi siirtymämme Newport Beachilta Santa Barbaraan, joka navigaattorin mukaan oli kahden tunnin reissu, mutta parhaaseen iltapäiväruuhka-aikaan matkaan kului mukavat viisi ja puoli tuntia! No, pitäähän kaupungissa majaansa myös se kuuluisa elokuvateollisuus, jonka ympärille on rakennettu vaikka kuinka paljon nähtävää.

LA:sta matkasimme muutamaksi päiväksi Amerikan ihmemaan ehkä ihmeellisimpään paikkaan, nimittäin Las Vegasiin. Vegas on maailma minikoossa, koska sieltä löytyy kaikkea aina Eiffel-tornista ja Vapaudenpatsaasta pyramideihin. Kuvat kertokoon enemmän kuin nämä muutamat rivit. Ehkä yhteenvetona Vegasista voisin todeta, että se on loistava paikka pelaamiseen ja juhlimiseen sekä poika- ja tyttöporukoille, muttei ehkä niinkään pariskuntien ykköslomaspotti.

Vegasista reissumme eteni roadtripin omaisesti ensin LA:n eteläpuolelle, tv:stä tuttuun Orange Countyyn ja alueen keskukseen Newport Beachille. OC:sta nousimme muutaman päivän aikana Highway 1:stä pitkin Santa Cruziin. Ykköstie on maisemiltaan aivan huikea! Meidän arviomme mukaan kuuluisa Great Ocean Road ei pärjää tälle pätkälle, koska toisin kuin Australiassa, Kalifornian näköalatiellä meri oikeasti näkyy suurimman osan matkasta. Noin puolivälissä ykköstietä on alueen kuuluisin nähtävyys Hearst Castle. Jos olet Euroopassa vähänkään linnoja nähnyt, niin kyseisen paikan voi ohittaa ihan hyvillä mielin.

Varsinaisen roadtripin päätöspaikka, Santa Cruz, on todella mukava pikkukaupunki, joka etäisesti muistutti Australian rantakaupunkeja. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen! Fijillä tapaamamme paikallinen palomiespariskunta (tarkennuksena: Firefighters in English, siis mies ja nainen) tarjosi meille yösijan beachhousessaan. Oli todella mukava yöpyä oikeassa "kodissa" tuhruisten motellien jälkeen.  Kokkailujen ja pyykinpesun lisäksi pääsimme kokeilemaan pariskunnan poreallasta. Takapihalle sijoitettu jakuzzi muistutti kotoista paljua, mutta tämä amerikan serkku oli varustettu värivaloilla ja poppikoneella. Semisti bordellimeininkiä, ehkä..

Santa Cruzista suuntasimme yliopistokaupunki Berkeleyn kautta Kalifornian viinialueista vähemmän tunnetulle, eli Sonoma Valleyn alueelle. Ero australialaisen ja amerikkalaisen viinitilakulttuurin välillä selvisi heti: jos et aio maksaa maisteluista, maistelet vain kuraa tai joudut kuuntelemaan omistajien avautumista viinimakusi kehittymättömyydestä. Ehkä osuimme Sonomassa väärille plantaaseille (kiitos Lonely Planet!) tai sitten meillä vaan kävi huono säkä, mutta huono maku alueesta jäi. Tai sanotaanko katkerahko pinot noir...

No, no worries. Matka jatkuu. Mäkisten akateemikkoperhe oli seuraavaksi luvannut majoittaa meidät Stanfordin yliopistoalueella, joten suuntasimme Golden Gate sillan kautta ja SF:n läpi Piilaakson sydämeen. Kiitos paljon teille Elina ja Iiro majoituksesta, muonituksesta ja amerikkalaisen yhteiskunnan koho- ja kipukohtien ruotimisesta. Ja terveiset Salmalle! Vaikkemme aikataulusyistä ehtineetkään tutustumaan Googlen ja Facebookin kaltaisten teknojättien residensseihin, jätti Stanfordin alue todella mielyttävän kuvan puistomaisella olemuksellaan ja kovin ei-amerikkalaisella rauhallisuudella.  Amerikkalainen työntekokulttuuri taasen paikallisesta näkökulmasta kuultuna, onkin asia, johon suhtautuminen aiheuttaa todella ristiriitaisia tuntemuksia.

Tour de Kalifornia huipentui San Franciscossa vietettyyn paripäiväiseen. Tässä kohtaa seuraamme liittyi serkkuni Janne kihlattunsa Diannan kanssa. J & D olivat järjestäneet meille perjantai päivälle limusiinikierroksen Kalifornian kuuluisammalle viinialueelle, eli Napa Valleyhin. Oli kyllä suhteellisen tyylikästä ajella periameikkalaisella limolla tilalta toiselle, Jamesin pitäessä juomavaraston viileänä. Johtuiko sitten limosta, tarjoiluista vai niistä viinitiloista, mutta Napa Valley ei jättänyt ketään kylmäksi. Ja ne viinit, hyviä oli.

Janne on vanha San Franciscon kävijä, joten hänen opastuksellaan tutustuimme viikonlopun aikana tähän Twin Peaksin, Golden Gaten, Alcatrazin, Pier 39:n ja monen muun maailmankuulun nähtävyyden kaupunkiin. San Franciscon visiitti huipentui rapufestailuun (kuuleman mukaan) SF:n parhaassa rapuravintolassa. En ole aiemmin juurikaan rapuja syönyt, joten kokemus ja maku olivat elämäni parhaat! Mutta myös huomattavasti kokeneempien ravunsyöjien, Jannen ja Diannan, mukaan maku oli viimeisen päälle kohdallaan.

- Jarkko

PS. Lisäsimme kuvia Kalifornian turneelta sekä Texasista Picasaan. Kirjallista tunnelmointia tv:stä tutun Ewingien perheen kotikaupungista tulossa piakkoin.