Rennon letkeä suurkaupunki

Voiko sellaista olla? Kyllä vain. Itse luonnehtisin Melbournea juuri otsikon sanoilla. Melbournen väkiluku on noin 3,9 miljoonaa, mutta siitä huolimatta tilaa on kaikille ylinkyllin. Voisin jälleen muistuttaa, että Aasian kaupungeissa sitä fiilistä ei todellakaan ollut.

Melbournen ydinkeskusta on helposti hallittavissa, se ei ole liian suuri ja siellä on matkailijan helppo navigoida. Melbournessa on paljon erityylisiä kaupunginosia. Omat kadut, kujat ja ravintolat löytyvät niin kiinalaisille, italialaisille kuin kreikkailaisillekin.

Kaduilla on pääasiassa hyvin tilaa jalankulkijoille ja puistoja ja vehreitä alueita löytyy mukavasti. Sää suosi meitä koko sen ajan, jonka Melbournessa vietimme. Lämpötila oli päivisin +28 - 30 astetta ja öisin +15 - 20 astetta. Aurinko toki tässäkin kaupungissa paistaa joskus vieläkin kuumemmin ja viimeistään silloin kaipaa esimerkiksi St Kilda Beachin meriaaltojen vilvoittavaa kylpyä.

Melbournessa on jokaiselle jotakin. Rantaelämää, museoita, lukemattomia kauppoja ja toreja (melbournelaiset todella rakastavat shoppailua!) sekä paljon hyviä ravintoloita. Eläimiä löytyy luonnonvaraisista pingviineistä kenguruihin ja jos reissukassa uhkaa huveta, voi mennä kokeilemaan onneaan yhdelle etelälisen pallonpuoliskon suurimmista casinoista.

Meidän oli tarkoitus olla Melbournessa 3 yötä, mutta heti saavuttuamme kaupunkiin, varasimme hotellistamme yhden lisäyön. Yövyimme Melbournessa asuvan kaverimme Juhan suosittelemassa Miami Hotellissa, jota voin itsekin lämpimästi suositella kaikille. Siistit, edulliset huoneet, ystävällinen henkilökunta ja hyvät kulkuyhteydet moneen suuntaan.

Neljä päivää kului kaupunkiin tutustuen kuin siivillä. Krokotiili- ja kenguruhampurilaiset Queen Victoria Nightmarketilla, risteily Yarra Riverillä, shoppailua Spencer Streetillä ja Waterfrontissa, pingviinien bongailua St Kildassa ja vielä pyörähdys paikallisessa huvipuistossa Luna Parkissa sekä yhdessä maailman vanhimmista eläintarhoista. Kaikkea muuta kannattaa ehdottomasti tehdä, mutta Luna Parkin vierailun voi jättää väliin. Kyseinen huvipuisto mainostaa itseään yhtenä maailman vanhimmista, mutta se ei takaa paremmuutta. Väitän, että se on myös yksi maailman huonoimmista. Alue oli pieni, laitteista osa oli suljettu ja asiakkaita oli vain hyppysellinen. Onneksi sisäänpääsy oli ilmainen, joten nopean u-käännöksen tekeminen ei haitannut. Jään odottamaan Disneylandia.

Kaikkea haluamaamme emme ennättäneet tässä tähän astisen matkamme ehdottomasti parhaassa kaupungissa tehdä. Tänne on tultava uudelleen.

-Susanna

Ps. Helsingin raitiovaunukuskit voisivat tulle oppitunnille Melbourneen. Paikalliset trämikuskit ovat todella ystävällisiä. Eräskin kuski pysäytti ratikkansa pysäkille, jossa seisoimme Jarkon kanssa kahdestaan, vain kysyäkseen minne olimme matkalla ja olisko hän voinut auttaa. Tätä ei todellakaan tapahdu Helsingissä. Siellä saa olla kiitollinen jos kuski ei jätä sinua ovenväliin yrittäessäsi hypätä kyytiin mukaan.

Käännytäänkö oikealle vai vasemmalle? No, käännytään oikealle, kun vasemmalta tultiin...

Nyt on takana viikko karavaanariuden arkea ja ihanuutta. Meidän luotettavana reissuruunana on toiminut Maui-asuntoautovuokraamon Mercedes-Benz Sprinterin runkoon rakennettu kampperi (campervan). Karavaanari, karavaanari -biisi, Samuli Edelmania mukaillen, raikui Great Ocean Roadilla, jota pitkin taitoimme suurimman osan matkastamme Etelä-Australian osavaltion pääkaupungista Adelaidesta tänne Victorian osavaltion pääkaupunkiin Melbourneen.

Great Ocean Road on yksi Australian kuuluisimmista "turistinähtävyyksistä" ja yksi maailman tunnetuimmista ajoreiteistä. Tarinoissa kerrotaan reilusta 250 kilometrin mittaisesta merenrantareitistä, jonka varrella riittää nähtävää ja vaarallisia tilanteita. Ja nämä tarinat ovat täysin totta, osiltaan, ja täyttä potaskaa osiltaan. Great Ocean Roadista alle 100 kilometriä kulkee ihan merenrannassa ja näiden kilometrien aikana on myös ihailtavissa GOR:n kuuluisimmat nähtävyydet, kuten huikeat(!) 12 apostolia. Loput +150 kilometriä sujuukin sitten todella mutkaisella, metsäisellä ja pusikkoisella tiellä elareita sekä muita henkeään uhmaavia ja koalakarhuja spottailevia turisteja väistellessä.

Vaikka välillä jouduttiinkin kiroamaan opaskylttien puutteellisuutta, koko matka sujui pelkkien leirintäalueilta kerättyjen ilmaiskarttojen avulla. Mersukin oli suuresta koostaan (pituus: 7m, korkeus: 2,8m) huolimatta vanhalle Pasikuskille melkoisen leppoisa ajettava.  Sanoisinpa jopa, että meidän kampperi kiihtyi, kulki ja taittui huomattavasti ketterämmin kuin edellinen ajokkimme, Hyundai Gets, korealaisten lahja maailman kansoille!

Viikko leiri(ntäalue)elämää riitti meille aivan mainiosti. Parasta ja pahinta asuntoautossa on, että samalla rahalla saa kulkuvälineen ja katon päänsä päälle. Lisäksi ensimmäistä kertaa matkamme aikana  vaatteet ovat saaneet olla viikon(!) samassa paikassa. Erittäin epäterveellisen, rasvaisen ja lihottavan ruokakulttuurin Australiassa omien ruokien vääntäminen on mukavaa ja ruokakaupoista saatavien raaka-aineiden valikoima todella laadukas! Toisaalta, varsinkin vähänkin huonompien kelien sattuessa, kuten pilvisyyttä ja ja max. +20 lämmintä, sardiinipurkki voi alkaa ahdistamaan. Näin suurella autolla tienvarressa nukkuminen ei ole sakkojen uhalla suotavaa, joten leirintäalueet ovat ainoa vaihtoehto. Parasta leirintäalueissa ovat olleet grillausmahdollisuudet, satunnaiset kanssa-karavaanari-kohtaamiset ja tietysti puissa roikkuvat koalat! 

Viimeisen viikon aikana on jälleen tullut nähtyä niin paljon ikimuistoista ja kertakäyttöistä, että on vaikea tiivistää tähän muutamaan kappaleeseen, mikä oli kiinnostavinta ja mitä olisi voinut jättää tekemättä. Suosittelenkin tutustumaan oheiseen Picasa-kuvagalleriaan, jossa kuvat IKEAn lihapullista, Blue Lakesta, Koalakarhuvaarasta, huikeista maisemista ja monista muista kertonevat enemmän kuin nämä "tuhat" sanaa.

- Jarkko

PS. Itselle on jäänyt muutamista kokemistamme "massojen" hehkuttamista "must" nähtävyyksistä vähän valju olo... Esimerkkeinä nyt mainittakoon Great Ocean Road, Koh Tao ja Chi Chu tunnelit (nimet muutettu). Jotenkin tuntuu, että mitä suurempi/kauniimpi/tunnetumpi nähtävyys on, sitä vähemmän hienolta se itsestä tuntuu, kun kyseisen nähtävyyden on nähnyt/kokenut. Lieneekö sitten syynä liian korkeat odotukset vai joukossa tyhmyys tiivistyy -ilmiö, mutta parhaat fibat ollaan todellisuudessa  saatu paikoista, joista joku yksittäinen kaveri on ohimennen heittänyt, että se on muuten ihan siisti paikka.

Red or white...

wine? McLaren Valen viinitiloilta löytyy molempia yllin kyllin. Eikä ihan mitä tahansa viinejä, vaan oikeasti todella hyviä, suorastaan erinomaisia viinejä. Tältä alueelta tuodaan monia viinejä myös Suomeen, kuten Rosemountin viinejä.

Saavuimme Brisbanesta Adelaideen 3.2. ja vuokrasimme sieltä auton. Adelaidesta McLaren Valeen ajoimme 45 minuutissa. Sää täällä Etelä-Australiassa on ollut juuri niin hyvä kuin toivoimmekin. Aurinko on porottanut pilvettömältä taivaalta joka päivä ja lämpömittari on lähennellyt välillä jopa + 40 astetta! Odottamaton, joskin mukava, ilmiö meille on täällä ollut iltojen valoisuus. Illat ovat lähes yhtä valoisia kuin Suomessa kesällä.

McLaren Valessa yövyimme loistavassa motellissa. Huoneet olivat erittäin siistit, viihtyisät ja tilavat. Käytettävissä oli lisäksi pyykinpesukone kuivausrumpuineen sekä allas-alue kera BBQ-paikan ja SAUNAN. Ja voi sitä ilon päivää kun saimme pitkästä aikaa tehdä itse ruokaa (=grillailla), saunoa, polskia uima-altaassa ja nukkua hyvin. Nukuin muuten ensimmäistä kertaa koko matkan aikana ilman korvatulppia. Mitä muuta sitä ihminen enää tarvitsee?

McLaren Vale on ehdottamasti paikka, jossa jokaisen viinin ystävän tulisi vierailla. Me päätimme tutustua viinien ja juustojen maailmaan ostamalla molemmat samassa paketissa. Cheese & Wine Trails maksoi kahdelta hengeltä n. 35 euroa. Valittavana oli toinen kahdesta valmiiksi suunnitellusta reitistä, jotka sisälsivät 4 viinitilavierailua rajattomine viinin maisteluineen sekä ko. viineille valikoituine juustoineen. Lisäksi hintaan sisältyi yksi pullo viiniä, valitsemaltamme viinitilalta. Valitsemansa reitin sai kulkea vapaasti, missä järjestyksessä tahansa ja kulkupelinkin sai valita itse. Me päätimme vuokrata polkupyörät. Polkupyörä oli loistava väline paikasta toiseen siirtyessä ja samalla sai mukavasti aurinkoa ja saattoi nauttia henkeäsalpaavan kauniista maisemista. Aivan hietöntä puuhaa se ei mäkisessä ja kukkulaisessa maastossa kuitenkaan ollut!

Yksi suosikeistamme jo Suomessa on ollut Rosemountin viinit. Ja se asia ei täälläkään muuttunut. Yksi parhaista viineistä oli Rosemountin Palmoral Syrah 2004 (n. 50e/plo). Lisäksi ihastuimme Rosemountin jäliruokaviiniin, Muscatiin. Kävimme myös maistamassa ruotsalaisten eniten ostamaa suosikkiviiniä Fox Creekin tilalla. Ja valitan, mutta ette te ruotsalaiset mitään hyvästä viinistä kyllä ymmärrä.

McLarenissa vietetyn mahtavan kaksipäiväisen jälkeen siirryimme Victor Harbor -nimiseen pikkukylään (n. 45 km McLaren Valesta etelään) köllöttelemään aurinkoon. Tältä seudulta ehdottomasti mainitsemisen arvoinen paikka on Carrickalinga Beach. Mykistävää. Sanat ja kuvat (liitän tähän silti yhden kuvan) eivät riitä kertomaan sitä tunnetta, mikä meillä oli kun saavuimme tuolle rannalla. Aasian vitivalkoiset hiekkarannat kirkkaine vesineen jäivät kakkoseksi. Matkamme ehdottomasti yksi kauneimmista paikoista.

Huomenna (10.2.) ryhdymme karavaanareiksi. Great Ocean Road, yksi maailman hienoimmista roadtrip-reiteistä odottaa!

Ps. Kenguruita emme toistaiseksi ole nähneet kuin ravintolan ruokalistalla ja liikennemerkeissä. Ja minä kun luulin, että Australiassa niitä kävelee vastaan kaduillakin ;)

-Susanna

Itärannikon hiljainen keskus(ta)

Kaakkois-Aasia jäi taakse ja helmikuinen aamu valkeni hieman pilvisenä matkamme toisessa varsinaisessa etapissa Australiassa. Saavuimme Australiassa Brisbaneen, joka on maan kolmanneksi suurin kaupunki (vajaa kaksi miljoonaa asukasta). Yölento sekoitti tallaajien rytmit jälleen siinä määrin, että ensimmäinen päivä Brisbanessa meni aika sumussa.

Toisena päivänä tarkastimme tulevan viikon sään ja pettymykseksemme Australian koko itärannikolla näytti satavan ainakin seuraavan viikon ajan. Alkuperäinen suunnitelmamme oli pysyä Brisbanen pohjoispuolen Gold Coastilla ja Byron Bayssa viikon verran ennen siirtymistä eteläiseen Australiaan, alueen kuuluisille viinitiloille ja siitä eteenpäin Melbourneen. No, suunnitelmat on tehty muutettaviksi ja niinpä ostimme lentoliput Adelaideen heti seuraavalle päivälle ja varasimme samalla kulkuvälineet seuraavan kahden viikon ajaksi. Jos ennusteisiin olisi uskomista, niin Adelaide lähialueineen olisi Australian ainoa aurinkoinen seutu ainakin seuraavaan viikkoon! 

Siltä osin, kun me ehdimme kaupunkiin ja erityisesti sen keskustaan tutustua, ei Brisbane vaikuttanut mitenkään erityiseltä paikalta. Ydinkeskustassa on yksi kävelykatu, jonka varrella ovat tärkeimmät ostospaikat ja siksi tätä katua kutsutaan nimellä Mall. Erikoista Brisbanen keskustassa on sen liikkeiden ja kahviloiden aukioloajat. Melkein poikkeuksetta kaikki kaupat, kahvilat jne. sulkivat ovensa klo 17. Voitte kuvitella, kuinka hiljaista keskustassa on sen jälkeen! Muistan lukeneeni joskus jostain artikkelista kaupungeista, joiden ongelmana on ydinkeskustojen täydellinen hiljentyminen virka-ajan ulkopuolella. Brisbanessa ilmiötä puoltaa sekin tosiasia, että julkinen liikenne on vähäistä ja suurin osa ihmisistä yksityisautoilee. Voidaan siis olettaa, että "elämä" siirtyy töiden jälkeen lähiöihin tai ainakin töiden jälkeisiin aktiviiteetteihin erikoistuneille alueille. Eipä ole aiemmin tullut törmättyä yhtä hiljaiseen keskustaan, jos nyt ei lasketa jotain Viialan kauppalaa..

Ensituntuma Australiasta on tervetullut, ystävällinen, rento ja kehittynyt. Vaikka brittiläinen imperialismi on tuonut Australiaan monet ei-niin-toivotut saavutuksensa, kuten vasemmanpuoleisen liikenteen, omat hanat kylmälle ja kuumalle vedelle sekä ah! niin rasvaiset ruoat, tuntuu Australia kokonaisvaltaisesti kehittyneenä länsimaana paljon kotoisammalta kuin dynaaminen mutta vasta kehittyvä Kaakkois-Aasia. Hostellimme Brisbanessa oli viimeisen päälle hieno, YHA-ketjun uusin majoituslaitos. Siellä kuitenkin törmäsimme ensimmäistä kertaa Australian tulevan kehityksen suureen kompastuskiveen, eli langattomien (internet-) yhteyksien vähyyteen ja kalleuteen.

- Jarkko

PS. Olemme lisänneet matkalla tallentuneita kuvia blogitekstien lomasta löytyvää muutamaa otosta laajemmin Picasa-verkkoalbumiin. Pääsette katsomaan näitä tähänastisen reissun parhaita paloja tämän sivun oikeassa reunassa olevasta linkistä "View My Gallery". Linkin yläpuolelle päivittyy aina muutamia uusimpia kuvia. Kuvat on jaettu kansioihin kuukausien mukaan, jotta jonkinlainen järjestys säilyisi. Päivittelemme kuvakansioita säännöllisen epäsäännöllisesti.

Tyypillinen singaporelainen

Ennen siirtymistämme Australiaan olimme pari päivää Singaporessa. Minulle Singapore oli yksi hikinen, aasialainen kaupunki lisää muiden joukossa. Kun on käynyt yhdessä isossa Aasian kaupungissa on jollain tavalla nähnyt ne kaikki. Toki kaupungeissa on pieniä eroja ja jokaisessa on omat nähtävyytensä, mutta väitän, että enemmän niissä on samankaltaisuuksia kuin eroavaisuuksia. Kaikissa on yleensä kuumaa, kosteaa (Singaporessa erityisen kosteaa, koska se sijaitsee hyvin lähellä päiväntasaajaa) ja hikistä. Lisäksi kaupungeissa on paljon ihmisiä ja katukaupustelijoita sekä niin ahtaat kadut (ydinkeskustassa), että jalankulkijoille hädin tuskin jää tilaa. Jos vaihtoehtona on nauttia letkeästä rantaelämästä palmujen katveessa, valitsen ehdottomasti jälkimmäisen.

Singaporessa herää helposti kysymys, millainen on tyypillinen singaporelainen tai mitä on tyypillinen singaporelainen ruoka ja juoma. Tyypillistä ei nimittäin ole. Jarkko oli käynyt aikaisemminkin Singaporessa ja matkalla lentokentältä hostelliimme, kysäisin häneltä, että miltähän singaporelaiset yleensä näyttävät. Vastaus oli: "No, sen isä on intialainen, äiti kiinalainen ja veli tai sisko on tummaihoinen. Jossain kohtaa sukupuuta, joku britti on nainut jonkun. Niin, ja naapurissa asuu malesialainen." "Niin ja hei, ne voivat nukahtaa polvellesi metrossa (ks. kuva)."

Entä se tyypillinen ruoka sitten. No, me söimme korealaista ja se oli todella hyvää. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, mikäli korealainen ravintola sattuu kohdalle. Ruoka tuodaan pöytään valurautaisissa astioissa tulikuumana. Pohjalla on riisiä, ja lisukkeena on erilaisia vihanneksia, kanaa tai lihaa ja kastikkeita. Yksinkertaista ja todella maukasta!

Singaporelaiset juomat. Tottahan toki olimme niin
turisteja, että kävimme Raffles -hotellissa juomassa kuuluisat Singapore Slingit sekä syömässä maapähkinöitä ja heittelemässä kuoret lattialle niin kuin etikettiin kuuluu. Ja täytyy myöntää, että hyvää oli. Hieman ihmetystä aiheutti kuitenkin se, että monessa esitteessä ja matkaoppaassa peräänkuulutettiin oikeanlaista pukeutumista slingeille mentäessä. Olkapäiden ja polvien tulisi olla peitettyinä ja shortseissa ja sandaaleissa ei pääse sisään. Eipä. Me tietysti noudatimme tätä ohjeistusta ja pistimme melkein parasta päälle, mitä rinkasta löytyi. Ja heti meidän perässä sisään asteli mies shortseissaan ja flip-flopeissaan. Arvokkuus ja tietynlainen tyylikkyys, jota paikalta odotin, puuttui tyystin. Ehkäpä paikan omistajat ovat rahan kuvat silmissään päättäneet, että ei niiden vaatteiden niin väliä, kunhan turisteilta saadaan rahat pois. Yksi slingi maksoi 28,25 SGD.

Singapore on yksi tyypillinen läpikulkupaikka Ausseihin matkustettaessa. Se ehkä olikin lopulta parasta Singaporessa, sillä sieltä meilläkin oli lennot tänne ihanaan Australiaan. Olen rakastunut.

-Susanna

Thaimaa paketissa

Pahoittelut päivitysvälin pidentymisestä, mutta mantereen vaihtaminen ja useampi perättäinen matkustuspäivä ovat imeneet tallaajien mehut lähes kuiviin. Toivotaan, että huomenna alkava reissu Mclaren Valen viinimaille auttaisi nestetasapainon taas kohdalleen. Palataan kuitenkin vielä hetkeksi Thaimaahan.

Nyt on nähtynä Bangkokin uusi lentokenttä Suvarnabhumi, Koh Samui ja Koh Tao. Erityisesti  viimeisimmästä olimme kuulleet pelkkää hyvää ja jopa jäätäviä kehuja kaikilta, jotka olivat saarella aiemmin vierailleet. No, mitenkäs siinä käy, jos odottaa jotain todella paljon, jopa liikaa ja sitten lopputulos, miten hyvä tahansa, ei aivan vastaakaan odotuksia? Tästä lisää myöhemmin.

Aikataulullisista syistä muutimme matrareittiämme sen verran, ettemme matkanneetkaan Koh Samuille lento-maa-meriteitse Phuketin ja Surat Thanin kautta vaan oikaisimme Bangkok Airwaysin siivillä lentoyhtiön nimikkokaupungin kautta suoraan Samuille. Samalla pääsimme tutustumaan Bangkokin (meille molemmille) uuteen Suvarnabhumin lentokenttään. Itse pidin kentästä kovasti; käytävät olivat leveitä, palvelu hyvää ja Bangkok Airwaysilla vielä oma lounge, johon pääsimme odottelemaan seuraavan lennon lähtöä. Ehdottomasti siis suositeltava gateway-kenttä Aasiassa seikkaileville!

Koh Samui on tuttu Aurinkomatkojen jne. esitteistä ja omalla kohdallani se muistutti ehkä eniten Phukettia. Samuin lentokenttä on nähtävyys jo itsessään, koska se muistuttaa enemmän jotain golfkentän Country Clubia kuin lentoasemaa. Majoituimme Chaweng beachilla, joka lienee saaren pääkatu. Tarjonta on perusaasialaista: räätäleitä, ravintoloita, nettikahviloita ja tietysti paljon kavereita (Hello my friend!). Chawengin ranta on komea ja vesi kirkasta. Ehkä pidemmällä Samuin reissulla majoittuisin kuitenkin jollekin saaren pienemmistä rannoista, koska päärannalla on aina vähän muita enemmän hulinaa.

Päällimmäisenä kuitenkin Samuista mieleen jäi hostellimme aivan huikea omistajapariskunta Penzy ja David. Veijarit pöyrittävät pientä, mutta suosittua guesthousea Chawengin eteläpäässä. Olo oli todella kotoisa ja he auttoivat meitä kaikissa mahdollisissa asioissa aina hostellivarauksista pyykinpesuun. David jopa heitti meidät lähtöpäivänämme lentokentälle! Jos siis halajatte Samuille eikä kukkarossa liikaa setelit pullota, Penzy Guesthouse on mainio valinta. Yhteyden saa maililla (pensri8(a)hotmail.com) tai sitten Hostelworldin varauspalvelun kautta.

Sitten Koh Tao. Tämä kilpikonnasaareksi ristitty pieni ja mäkinen maapläntti parin tunnin laivamatkan päässä Koh Samuilta oli kotimme vajaan viikon ajan. Kuten jo alussa mainitsin, niin kaikki saarella aiemmin käyneet olivat kehuneet paikan maasta taivaaseen. No, johtuiko se meidän aiemmista Aasian matkakohteista, mm. Phi Phi ja Koh Samet Thaikuissa ja Boracay Filippiiniellä vai mistä, mutta ei Tao mitenkään ihmeellisesti säväyttänyt. Onhan se hieno paikka ja kuuleman mukaan sukeltajien top5-kohteita maailmassa.

Liekkö sitten, ettemme snorkkeleillamme päässeet tarpeeksi syvällä Taon vedenalaiseen maailmaan, mutta kokonaisuutena antaisin Koh Taolle arvion ihan jees. Asuimme Taon päärannan (Sairee beach) pohjoispuolella sijaitsevassa resortissa, joka oli rakennettu merenrannasta nousevaan rinteeseen. Hieno paikka, huikeat maisemat! Saarella liikkumiseen tarvitaan ehdottomasti skootteri, prätkä, mönkijä, maasturi tai vene. Erittäin mäkinen maasto tekee saarella liikkumisen välillä todella hankalaksi ja kaduilla näkeekin paljon jalka/käsi paketissa kulkevia matkailijoita.

Onko Koh Taolle matkaaminen lento-meri-pick-up-matkan arvoista? Jos haluaa suorittaa sukelluksen peruskurssin (4 päivää, hinta alkaen 8500 bathia, osa sis. majoituksen), on saari ehdottomasti vierailemisen arvoinen! Jos haluaa maata valkoisella hiekkarannalla, turkoosin veden kutitellessa varpaita jne., on Aasiassa ja maailmassa monta muutakin vastaavaa paikkaa.

 - Jarkko

PS. Liekkö ollut huonoa tuuria, huono päivä vai mitä, mutta saimme todella ylimielisen kuvan suomalaisten ylläpitämästä Koh Tao Divers -sukelluskoulusta. Lyhyestä visiitistämme KTD:lla jäi lähinnä huono maku suuhun ja "asiakaspalvelijoiden" ylimalkainen suhtautuminen kysymyksiimme. Perussuomalaista asiakaspalvelua? Onneksi saarella on vaihtoehtoja!